Kaaos hallintaan

Työtä on enemmän kuin ehtii tehdä ja pää kestää? Kaaoksen hallintaan on onneksi keinoja.

Susanna Nevan mukaan toimistokoira Kodalla on arkea pehmentävä vaikutus. Kuva: Olli-Pekka Latvala.

Tamperelaisen Isännöintikeskus Hohtotalo Oy:n yrittäjä-isännöitsijä Susanna Neva ei ole kesäperjantaisin tavoitettavissa, eivätkä muutkaan yrityksen työntekijöistä. Näin tasataan pitkän kevään kuormaa.

– Kerromme avoimesti asiakkaille, että kesäperjantaisin toimisto on kiinni. Muita järjestelyjä tämä ei vaadi. Asiakkaat ovat tyytyväisiä, sillä hekin joskus kysyvät jaksamisestamme, Neva sanoo.

Talon tapoihin ovat tottuneet myös yhteistyökumppanit. Syksystä kevääseen perjantait ovat työpäiviä, mutta niihin kuuluu iltapäiväkävely. Yhdessä tehdään muutaman kilometrin lenkki, ja usein mukaan tulee joku palveluntarjoaja.

– Inhoan kalvosulkeisia. Kävellessä he saavat esitellä palveluitaan omin sanoin, ja palaveri tehostuu, Neva sanoo.

Työvire pysyy yllä päivittäisillä tauko­jumpilla, ja vapaa-ajan liikkumiseen henkilökunta saa virikekortin. Nevan ajanhallintavinkit ovat yksinkertaiset: pidä työtilat siisteinä, listaa tekemättömät asiat ja tee ne pois. Jos niiden perään alkaa puhelin soida, on työmäärä moninkertainen. Vaikeat asiat Hohtotalossa ratkotaan yhdessä.

Ruuvin kiristäminen ei auta

Jatkuvaan kaaoksen tuntuun on tärkeä puuttua, sanoo HR-asiantuntija ja henkisen hyvinvoinnin ohjaaja Juuli Vuori.

– Pitkittynyt kiire lisää stressiä ja heikentää hyvinvointia, jolla on yhteys ihan tutkitusti myös tuloksellisuuteen.

Helpotusta voi löytyä töiden selkeyttämisellä, priorisoinnilla ja työaikajoustoilla. Omien voimavarojen tunnistaminen ja kehittäminen parantaa itsetuntemusta ja auttaa kohtaamaan vastoinkäymiset ja yllättävät tilanteet rauhallisesti.

Johdon pitää pystyä myös tukemaan työntekijöitä priorisoinnissa ja tarjoamaan mahdollisuuksia vertaisoppimiseen.

– Välillä kannattaa pysähtyä rutiineistaan ja ottaa pieni läsnäolohetki. Näin yllätykset tai muutokset eivät saa päiväämme kaaoksen partaalle, Vuori vinkkaa.

Teksti: Kirsi Salo