Työvoimapulan torjunta on yhteinen haaste. Alan vetovoimaan voidaan vaikuttaa viestinnällä ja lisäämällä työharjoittelupaikkoja.
Mielikuvilla on iso vaikutus ammattialojen vetovoimaan. Isännöintialan haasteena on alan tunnettuus: edes taloyhtiöiden päättäjillä ei ole aina tarkkaa käsitystä siitä, mitä kaikkea isännöintityöhön kuuluu.
– Tilanne on se, että isännöinnin ydintehtäviä ei tunneta riittävästi. Ei osata ymmärtää eikä arvostaa kaikkea sitä, mitä isännöitsijä tekee, Isännöintiliiton koulutuspäällikkö Satu Lindén sanoo.
Vuosi sitten julkaistussa Isännöinnin laatu 2020 -tutkimuksessa kävi ilmi, että taloyhtiöiden asukkailla ja hallituksen jäsenillä on puutteelliset tiedot isännöitsijöiden työstä ja koulutustaustoista. Tutkimuksen teettivät Isännöintiliitto ja Kiinteistöliitto.
Isännöintiliiton ja Kiinteistöalan Koulutussäätiö Kiinkon Isännöinnin ammattilaiset 2020 -tutkimuksessa isännöintialan edustajilta kysyttiin, mikä on tärkeää alan tulevaisuuden kannalta.
Kaksi tärkeintä asiaa olivat: alan maineen ja tietoisuuden kasvattaminen ja osaavan työvoiman houkuttelu alalle.
Uusia tulijoita tarvittaisiin, sillä merkittävä osa alan tekijöistä on jäämässä lähitulevaisuudessa eläkkeelle.
– Työvoimapulasta on puhuttu jo useampi vuosi. Avoimiin tehtäviin on vaikeuksia löytää osaajia, Lindén sanoo.
Harjoittelupaikkoja tarvitaan lisää
Yksi tapa vaikuttaa isännöintialan mielikuvaan on se, miten uutta työntekijää tuetaan työyhteisössä. Kukaan ei ole valmis ammattilainen ensimmäisenä työpäivänään.
Lindénin mukaan rekrytoinnissa syntyy usein pattitilanne: laki ei vaadi isännöitsijältä tiettyä tutkintoa, mutta käytännössä avoimissa työpaikoissa vaaditaan lähes poikkeuksetta isännöinnin ammattitutkinto ja usein myös parin vuoden työkokemus.
– Tämä on pullonkaula, koska tutkintoa ei voi saada ilman, että on saanut ensin oppisopimus-, työharjoittelu- tai työpaikan. Tutkintoon kuuluvat näytöt osoitetaan käytännön työtehtävissä työpaikalla, Lindén sanoo.
Hänen mielestään isännöintiyritysten pitäisi olla vastaanottavaisia alasta kiinnostuneille.
– Vaikka työharjoittelijoiden ohjaaminen ja perehdyttäminen voivat olla yritykselle kuormittavia, olisi tärkeää, että motivoituneet opiskelijat kaikilla koulutusasteilla löytäisivät harjoittelupaikkoja.
Mestari-kisälli -mallilla alalle
Pirkanmaan Ammatti-Isännöinnissä eli Pamiksessa havahduttiin muutama vuosi sitten siihen, että isännöitsijöitä oli vaikea löytää perinteisiä työnhakukanavia pitkin. Yritys työllistää Pirkanmaalla kaikkiaan 60 työntekijää, joista runsaat 20 on isännöitsijöitä.
Yritys ratkaisi asian pistämällä pystyyn oman koulutusohjelman. Pamis on rakentanut perehdyttämis- ja koulutuspolun, jossa tulokkaat koulitaan alalle mestari-kisälli -periaatteella.
Malli toimii niin, että uusi isännöitsijä hankkii itselleen koulutuspaikan ja Pamis palkkaa hänet harjoittelijaksi. Alkuvaiheessa työstä maksetaan yleensä harjoittelijan palkkaa tai palkkatukea.
Erona perinteiseen oppisopimuskoulutukseen on, että uudet isännöitsijät ovat yleensä aikuisia alanvaihtajia ja opiskelijalla on työssäoppimispaikka opintojen alusta alkaen.
– Tähän mennessä olemme kouluttaneet kuusi isännöitsijää tätä reittiä pitkin. Jokaisen kanssa on tehty vakituinen työsopimus, Pamiksen isännöintipäällikkö Ilari Stenman kertoo.
Stenman on toinen harjoittelijoiden ohjaajista. Hän saa pienen korvauksen perehdyttämistyöstä.
– Perehdyttämiseen on käytettävä riittävästi aikaa. Harjoittelijat päästetään kiinni käytännön työhön, ja he saavat vastuuta mahdollisimman nopeasti. He kulkevat ohjaajien mukana isännöintikohteissa ja imevät tietoa siinä samalla, Stenman kertoo.
Oppisopimuskoulutukseen kuuluu yhteistyö oppilaitoksen kanssa. Opiskelijat suorittavat näyttötutkinnon, jossa he osoittavat ammatillisen osaamisensa.
– Asioita käydään läpi kolmikannassa harjoittelijan ja oppilaitoksen kanssa. Oppilaitos katsoo, että opiskelijat osaavat asiansa, ja me takaamme oppineisuuden.
Rekrytoidut isännöitsijät ovat olleet 30–45-vuotiaita. Taustat vaihtelevat: yksi oli aiemmin töissä vaateliikkeessä, toinen ravintolassa, kolmas terveydenhuollossa.
– Ihan nuoria ei ole toistaiseksi otettu. Tässä ammatissa vaaditaan monenlaista osaamista, ja elämänkokemus on tarpeen, Stenman sanoo.
Yksi Pamiksen kouluttamista isännöitsijöistä on Taija Kangaskorte. Hän on työskennellyt aiemmin muun muassa teollisuuslaboranttina ja instrumenttihuoltajana. Osakehuoneiston osto sai hänet innostumaan isännöintialasta.
– Päädyin alalle sattumien kautta. Ostin itselleni huoneiston yhtiöstä, jossa tehtiin isot saneeraukset. Taloyhtiön asiat alkoivat kiinnostaa, Kangaskorte sanoo.
Ensin Kangaskorte selvitti, millainen koulutus alalle vaaditaan ja missä sitä on tarjolla. Hän haki ja pääsi Valkeakosken ammattiopistoon suorittamaan isännöitsijän ammattitutkintoa. Pian aloittamisen jälkeen koululta ilmoitettiin, että Pamis hakee kahta oppisopimusharjoittelijaa.
Pamiksella Kangaskorte pääsi nopeasti sisään isännöitsijän työhön. Hän kävi ohjaajansa Stenmanin mukana isännöintikohteiden iltakokouksissa opettelemassa kokouskäytäntöjä. He jakoivat myös työhuoneen.
Kangaskorte alkoi saada vastuulleen omia kohteita jo ennen valmistumistaan. Tutkinnon suorittaminen kesti noin vuoden, ja heti valmistumisensa jälkeen hänet vakinaistettiin. Hän on ollut talossa nyt yli kaksi vuotta.
– Tämä on monipuolinen ala, jolla oppii joka päivä jotain uutta. Haastetta on sopivasti. Minulle on tämä ensimmäinen ala, joka tuntuu omalta.
Ratkaisupajoista vuoropuhelua
Osaavan työvoiman turvaaminen on yleinen huolenaihe koko kiinteistö- ja rakentamisalalla. Ongelmaa ratkotaan syksyllä 2021 käynnistyneissä, palveluyritys Vastuu Groupin vetämissä ratkaisupajoissa.
– Näillä toimialoilla on niin isoja haasteita, ettei niiden ratkaisemiseksi ole yhtä hopealuotia tai yksittäistä kampanjaa. Tarvitaan yhteistyötä ja vuoropuhelua. Kun syntyy yhteinen tilannekuva, voidaan ideoida toimenpiteitä, Vastuu Groupin hankepäällikkö Petri Tuomela sanoo.
Ratkaisupajojen taustalla on työ- ja elinkeinoministeriön ja Vastuu Groupin rahoittama Digitaalinen työllistyminen -hanke.
Hankkeessa kartoitetaan rakennus- ja kiinteistöpalvelualan kohtaanto-ongelmaa. Sitä, miksi työ ja tekijät eivät kohtaa.
Millaisia isännöintialalle soveltuvia ratkaisuehdotuksia pajoissa on noussut esille?
Tuomela nostaa esille kolme näkökulmaa isännöintialan vetovoiman lisäämiseksi. Ensimmäinen niistä on alan ura- ja koulutusmahdollisuuksien kirkastaminen.
– Nuorille pitäisi tuoda paremmin tietoon, missä alaa voi opiskella, millaisia opintopolut ovat ja millainen on palkkataso. Työllistymismahdollisuudet ovat nyt hyvät, koska isännöintialalla eläköitymisiä on paljon.
Toiseksi Tuomela nostaa yritysten ja oppilaitosten yhteistyön. Sitä tulisi tiivistää.
– Oppilaitosten kannattaisi kehittää sitä, miten ne keräävät tietoa yritysten työvoimatarpeista. Nyt nämä tiedot ovat usein yksittäisten ihmisten hallussa esimerkiksi Excel-taulukoina.
Jos oppilaitoksen käytössä olisi yhteinen asiakkuudenhallintajärjestelmä, sen olisi Tuomelan mukaan helpompi kehittää yhteistyötä yrityslähtöisesti.
Kolmanneksi Tuomela mainitsee isännöintialan mielikuvien kirkastamisen sisältäpäin. Isännöintiyritysten olisi ymmärrettävä tulevaisuuden työvoimatarpeet ja toimittava sen eteen, että oppisopimuskoulutusta saataisiin lisättyä.
– Työharjoittelupaikka on yleensä opiskelijan ensikosketus alaan, ja ensivaikutelmat ovat tärkeitä. Perehdytykseen ja ohjaukseen kannattaa panostaa, ja nuorista tai alanvaihtajista on pidettävä hyvää huolta.
Tuomela toteaa, että kokenut isännöitsijä ei välttämättä ole aina hyvä ohjaaja, mutta sitäkin taitoa voidaan kehittää. Ratkaisupajoissa on ideoitu työnantajille suunnattua oppimisympäristöä, jossa työnantajat voisivat vuorostaan perehtyä tutkinnon tavoitteisiin ja sisältöihin.
– Ohjaajille olisi tarjolla mahdollisuus kehittää pedagogisia taitoja ja valmiuksia.
Isännöintialan tunnettuuden nostaminen on yksi Isännöintiliiton perustehtävistä ja osa liiton vaikuttamistyötä.
– Yksi konkreettinen keino on asumisen opetuksen edistäminen jokaisella koulutusasteella. Sitä kautta asumiseen liittyvät toimijat tulevat nuorille tutuiksi, Satu Lindén sanoo.
Lindén korostaa, että liiton toiminta ei yksin riitä, vaan kaikilla alan toimijoilla on mahdollisuus auttaa pitämällä ääntä isännöitsijän työstä ja alan työmahdollisuuksista. Kyse on pitkälti viestinnästä.
– Toivoisin, että alan toimijat kertoisivat aktiivisemmin työstään esimerkiksi Linkedinissä. Rekrytoinneissa voisi tuoda enemmän esille, että alalla on tarjolla vakaita työpaikkoja ja itsenäistä, vastuullista työtä.
Lindén korostaa myös työnantajamielikuvaa ja toimivia työoloja ja työaikoja.
– Puskaradio viestii positiivista signaalia alasta, jolla työntekijöihin panostetaan.
Kiinkon isännöinnin tutkintoja päivitetään
Kiinkon eli Kiinteistöalan koulutuskeskuksen isännöintitutkintojen nimet muuttuivat syksyllä 2021. Muutokset koskevat Kiinkon järjestämiä ITS®- ja AIT®-koulutuksia.
Uudet tutkintonimet ovat Isännöinnin jatkotutkinto (ITS®) ja Ylempi ammatti-isännöinnin tutkinto (AIT®). ITS® tunnettiin aiemmin nimellä Isännöitsijän koulutus ja tutkinto. AIT® puolestaan oli nimeltään Johtavan ammatti-isännöitsijän koulutus ja tutkinto.
Uudet nimet ja pääsyvaatimukset astuivat voimaan 1. lokakuuta jälkeen alkaneissa koulutuksissa. Nimenmuutosten tavoitteena oli päivittää koulutuksille selkeät nimet, jotka kertovat koulutuksen tasosta ja asemasta suhteessa valtakunnalliseen tutkintomaailmaan, Kiinko tiedotti syyskuussa.
Myös tutkintojen sisältöjä päivitetään. Kiinkon mukaan koulutusten sisältöjen kehittäminen jatkuu, ja kehitystyötä viedään eteenpäin yhdessä, alan toimijoita kuunnellen.
Isännöintialan yleisin alan koulutus on tällä hetkellä isännöinnin ammattitutkinto, joka on virallinen ammattitutkinto. Isännöinnin ammattilaiset 2020 -tutkimuksen mukaan isännöinnin ammattitutkinto on 62 prosentilla isännöitsijöistä. ITS®- ja/tai AIT®-tutkinto oli yhteensä noin 50 prosentilla vastanneista.
Teksti: Janne Laitinen
Kuvat: Olli-Pekka Latvala ja Sampo Korhonen