Muutama viikko sitten juttelin isännöitsijän kanssa, joka totesi ohimennen, että hänellä ei ole tavoitteita. Yrityksellä ei ole strategiaa eikä henkilöstön kanssa pidetä tavoitekeskusteluita. Miten ihmeessä isännöitsijän on tarkoitus tietää, mitä hänen pitäisi tehdä tai mihin keskittyä?
Isännöintiyritysten johdolle suunnatussa Lisävirtaa johtamiseen -seminaarissa puhuttiin siitä, miten estetään asiakkaita lähtemästä perässä, kun isännöitsijä vaihtaa työpaikkaa. Tämän vuoksi yhä useamman isännöitsijän työsopimuksessa on kilpailukielto, jossa kielletään kalastelemasta edellisen työnantajan asiakkaita. Varmin tapa estää asiakaskatoa on huolehtia, että yrityksen maine on vahva ja palvelu ensiluokkaista. Silloin asiakas ei haikaile muualle.
Paljon tärkeämpää olisi pohtia, miten pidetään kiinni hyvistä työntekijöistä, jotka tuottavat erinomaisen palvelun. Selkeä työsopimus ja kohtuullinen palkka auttavat alkuun, mutta motivaatio ja innostus syntyvät ihan muista asioista. Isännöinnin ammattilaiset -tutkimuksen mukaan monessa yrityksessä näyttää olevan ongelmia perusasioiden kanssa: töiden organisointi on heikkoa, työ keskeytyy jatkuvasti, välineet ja järjestelmät eivät tue tehokasta työskentelyä. Huolestuttavaa on sekin, että melkein puolet isännöitsijöistä ei seuraa työaikaa.
Johdon pitää herätä siihen, että isännöintityötä ei voi enää tehdä kuten 1900-luvulla.
Isännöitsijän työn kuormittavuus on kasvanut ja mm. asukkaiden sosiaaliset ongelmat tuovat paineita. Viimeistään nyt isännöintiyritysten johdon pitää herätä siihen, että isännöintityötä ei voi enää tehdä kuten 1900-luvulla. Palvelukuvaukset ja sopimukset pitää selkiyttää, prosessit kuvata ja tekemiset pilkkoa sellaisiin paloihin, että niitä on inhimillisesti mahdollista hoitaa.
Perehdytys uupuu
Moni isännöitsijä on kertonut, että perehdytysohjelma oli tällainen: ”Tuossa on nuo mapit, ala hoitaa taloyhtiöitä.” Ei palvelulupausta, ei brändiä, ei tavoitteita, ei toimintamalleja. Onko mikään ihme, että isännöinti on henkilöitynyttä ja asiakkaat lähtevät naapurifirmaan isännöitsijän perässä?
Johdon tehtävä on luoda olosuhteet, joissa homma rullaa. Viisi askelta, joilla pääsee alkuun:
- Yrityksellä on tavoitteet ja strategia. Johto varmistaa, että jokainen työntekijä tuntee ja ymmärtää ne.
- Työntekijöillä on selkeät työsopimukset. Jokaisen toimenkuva, vastuut ja valtuudet on määritelty selkeästi.
- Jokainen työntekijä käy esimiehensä kanssa vähintään kerran vuodessa tavoitekeskustelun, jossa määritellään konkreettiset tavoitteet.
- Esimies seuraa tavoitteiden toteutumista, tukee ja valmentaa ja pyrkii poistamaan työntekemisen esteitä.
- Henkilöstön tyytyväisyyttä seurataan säännöllisesti kyselyllä.
Onhan nämä teillä jo kunnossa?
1 Kommentti
Tämän tarinan loppuosa aavistuksen harhautuu aiheesta.
Minun on helppo tarinoida kun meillä ainakin omalta osaltani asiat ovat hyvin (ja niin on kyllä muillakin meillä työskentelevillä, pääosa on sen myös huomannut). Esittämäsi kohdat 1 ja 2 pitää kerrata säännöllisin väliajoin ettei pääse unohtumaan. Työsopimukseen yleensä ei tarvitse tehdä muutoksia eikä erikseen lukea, mutta sisältö hämärtyy itse kullakin. Kohdat 3 ja 4 ovat kussakin yrityksessä omanlaisiaan ja muotoisiaan, kaikkialla niitä ei välttämättä erikseen edes havaita vaikka ovat olemassa johdon työkaluina.
Parhaita työtyytyväisyyden osoituksia lienevät pitkät työsuhteet.
Tässä taannoin luin artikkelin, jossa kehuttiin isännöitsijän ammatin olevan laiskan henkilön ammatti. Muut tekevät ja sinä vain puhelet pehmoisia. Eikä artikkelista ole aikaa kuin muutama vuosi ja henkilö oli ollut alalla vuosikymmeniä.
Yksi käytännön ohje toisaalla oli myös pyrkiä tekemään itsensä tarpeettomaksi. Siinä asiassa harva voi onnistua edes kohtuullisesti, mutta asian ytimen kun ymmärtää niin työnsä saa muuttumaan varmasti kiireettömämmäksi. Kiire on itse tehtyä, tapasi isäni sanoa (kuin myös että mikäs kiire se on valamiissa maalimassa).
Aikanaan tälle alalle yli 16 vuotta sitten “harhautuneena” aloitin työhöni tutustumisen googlettamalla sanan isännöitsijä, joka ei kovin paljoa ammattia avannut. Työni aloitin alaa yhtään tuntematta ja tietämättä mihin pääni olen pistänyt sekä ilman perehdytystä (liekö tuolloin sellaista sanaa edes tunnettu). Työhön kysyneelle henkilölle (mistähän tuo kuvitteli että minusta olisi ylipäätään tähän työhön) sanoin, että mikäs siinä jos hommassa on jotain haastetta; niitä on piisannut välillä hovioikeutta myöten. Ja kerran sitten vaihtanut työpaikkaa mutta samalla myös paikkakuntaa ja maakuntaa.
Mutta voiko/osaako isännöitsijä enää muutakaan kun on hetken aikaa harjoittanut tätä ammattia? En osaa vastata enkä varmaan kokeilekaan.
Se kuitenkin opiksi: älä turhaan käytä energiaasi valittamiseen vaan käytä se ongelmanratkaisuun! Työsi helpottuu olennaisesti, jaksaminen paranee ja ennenkaikkea olet työnantajallesi entistäkin arvokkaampi joka näkyy monessa enenevässä hyvässä (sen palkan lisäksi joka harvalla on vuosien jälkeen enää se olennainen työssäpysymisen syy, vaikka tarpeellinen onkin käytännön elämän takia).