Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin muutos on tekemässä huoneistokohtaisten vesimittarien käytöstä pakollista. Suomalainen järjestelmä ei sellaisenaan taivu kaikkiin EU-sääntelyn vaatimuksiin.
EU haluaa ohjata kansalaisten vesilaskutusta läpinäkyvämpään suuntaan siten, että taloyhtiön asukkaat näkisivät vesilaskustaan kuluttamansa vesimäärän ja sen lämmittämiseen tarvitun energian. Tavoitteiden ajamiseen on nyt valjastettu EU:n energiatehokkuusdirektiivi., jonka soveltamista Suomessa parhaillaan valmistellaan. Vedenmittauksen osalta lakimuutokset on saatettava voimaan jäsenmaiden lainsäädäntöön lokakuun 25. päivään mennessä 2020. Asiaa valmistelee työ- ja elinkeinoministeriö.
Isännöintiliitto ajaa siirtymäaikaa
Direktiivimuutos lähtee siitä, että huoneistokohtainen vedenkulutuksen mittaus tulee pakolliseksi kaikkiin asuntoihin, niin asunto-osakeyhtiöihin, vuokrataloihin kuin omakotitaloihinkin.
Keskeinen kysymys on siirtymäaika: miten toimitaan taloyhtiöiden kanssa, joissa linjasaneeraus on ehditty tehdä ilman huoneistokohtaisia mittareita?
Isännöintiliiton lakiasiantuntija Jaana Sallmén on luottavaisin mielin, että asiaan löytyy ratkaisu. Kaikissa direktiiveissä, kuten tässäkin, on kansallista liikkumavaraa, jos se vain halutaan käyttää.
– Maalaisjärki sanoisi, että vanhassa talokannassa vesimittarien asennus tulisi ajankohtaiseksi vasta sitten, kun linjasaneeraus on käsillä. Se tahtoisi sanoa, että aika pitkä siirtymäaika tarvitaan vanhaan talokantaan, Sallmén sanoo.
Vesimittareita ei ole tarvinnut käyttää
Vuodesta 2013 lähtien vesimittareiden asentaminen on ollut pakollista sekä uudisrakennuksiin että vanhoihin taloyhtiöihin linjasaneerauksen yhteydessä. Rakennusmääräykset eivät kuitenkaan ole ottaneet kantaa, käyttääkö taloyhtiö mittareita vesilaskutuksen perusteena vai ei. Ne on siis pitänyt asentaa, mutta niitä ei ole ollut pakko käyttää. Tämä tilanne muuttuu direktiivimuutoksen myötä.
Jaana Sallménin mukaan direktiivistä ensi vuonna syntyvä laki menee yhtiöjärjestyksen edelle, vaikka taloyhtiön yhtiöjärjestyksessä olisi sovittu, että yhtiössä laskutetaan joka tapauksessa vedestä henkilöluvun mukaan.
– Tämänkin olisi tarkoituksenmukaista tulla velvoittavaksi vasta sitten, kun mittarit on asennettu lain voimaantulon jälkeen, hän sanoo.
Isännöinnin kannalta haasteellinen kohta direktiivissä on se, että se edellyttää, että huoneistokohtaisten kulutustietojen toimittamisesta ei saa koitua loppukäyttäjälle kustannuksia. Sallmén sanoo, että on vielä epäselvää, miten kohta aiotaan istuttaa asunto-osakeyhtiölainsäädäntöön Suomessa, jossa laskutuserittelyn hoitaa isännöinti eikä vesilaitos.
– Isännöintiliitossa tehdään töitä sen eteen, että lopputulos olisi isännöinnille hyvä.
Halpojen mittarien käyttö tulee kalliiksi
Sallménin mukaan on selvää, että taloyhtiöiden putkiremonteissa on kiinnitettävä vastaisuudessa enemmän huomiota huoneistokohtaisten vesimittarien ja myös niiden asennuksen laatuun. Huonosti toimivat mittarit ovat aiheuttaneet paljon porua taloyhtiöissä. Sekään ei arjessa riemastuta, jos mittarilukemien kerääminen tuottaa suhteettomia kustannuksia.
– On isännöintiyritysten edun mukaista, että taloyhtiöt valitsevat kunnolliset vesimittarit, joista kulutustiedot saa välitettyä helposti ja ilman manuaalista työtä loppukäyttäjälle. On harmillista, että maan tapa on valita aina se halvin, Sallmén sanoo.
Mittava ponnistus taloyhtiöille
Isännöitsijä Mika Wallin helsinkiläisestä ASA-Isännöinnistä kertoo, että iso osa asunto-osakeyhtiöistä ei käytä huoneistokohtaisia mittareita vedenkulutuksen mittauksessa, vaikka ne olisikin asennettu.
– Se, että järjestelmä ylipäätään saadaan käyttöön, on jo aikamoinen ponnistus, Wallin sanoo.
Wallinin mukaan putkiremontoiduissa taloyhtiöissä ensimmäinen tehtävä on mittarirekisterin perustaminen. On myös tutkittava, mikä on mahdollisimman virheetön tapa kerätä lukemat. Kerääkö huoltoyhtiö ne, vai onko hankittavissa luotettavaa etälukulaitteistoa?
– Sitäkin pitää miettiä, paljonko huoltoyhtiö käyttää tähän työtä ja paljonko me isännöintitoimistossa joudumme käyttämään työaikaa lukemien muuttamisessa laskujen muotoon, Wallin miettii.
Lakimuutos vaikuttanee myös huoneistokohtaisten vesimittarien markkinoihin. Wallinin mukaan ne järjestelmät ovat vahvoilla, joista saadaan mahdollisimman yksiselitteistä tietoa suoraan isännöinnin kiinteistöjärjestelmiin.
– Vesimittarien elinkaarikustannukset korostuvat jatkossa verrattuna nykyiseen tilanteeseen, jossa on mietitty vain mittareiden hankintahintaa eikä sitä, että niiden käyttökin tulisi maksamaan, Wallin sanoo.
Teksti: Mari Schildt
Kuvitus: Maxim Usik
Kommentti: Energia-avustukset taas tarjolle
Suomen hallitus kaavailee taloyhtiöille energia-avustusten tarjoamista vuosina 2020–2022. Avustuksista on jukaistu asetusluonnos, jota Isännöintiliitto on kommentoinut ympäristöministeriölle. Isännöintiliitto kannattaa asetusluonnoksen tavoitetta parantaa rakennusten energiatehokkuutta ja lisätä uusiutuvan omavaraisen energian tuottamista ja käyttöä.
Avustusta voidaan myöntää muun muassa asuinkerros- ja rivtalojen korjaushankkeisiin, jos rakennuksen energiatehokkuutta hankkeessa parannetaan 20 prosenttia vähimmäisvaatimuksia parempaan tasoon.
Isännöintiliitto on ehdottanut asetukseen isännöinnin kannalta tärkeitä täsmennyksiä. Olisi tärkeää selventää esimerkiksi, kuuluvatko avustuksen hakemisen selvittelykustannukset kokonaiskustannusten piiriin, josta avustuksen määrä lasketaan.
Selkeä myöntämisprosessi on tärkeää muun muassa siksi, että avustuksen saamisen edellyttämät selvitykset ovat myös taloudellinen panostus, johon on vaikeampaa taloyhtiössä ryhtyä, jos avustusprosessi ja avustuksen saaminen eivät
ole ennakoitavia.
Teksti: Kirsi Salo