Ensi vaalikauden keskeisiä kysymyksiä on, miten voidaan kestävästi edistää asumisen energiatehokkuutta.
Edistetään taloyhtiöiden mahdollisuuksia vastata korjausrakentaminen tarpeisiin, huolehtien asumisviihtyvyydestä ja ehkäisten alueiden eriytymistä:
- Perustetaan ministeriörajat ylittävä työryhmä etsimään ratkaisuja taloyhtiöiden energiatehokkuuden parantamiseksi ja kiinteistöjen tuomiseksi osaksi energiajärjestelmää vihreän siirtymän mahdollistamiseksi.
- Tehdään taloyhtiöiden omasta sähköntuotannosta kannattavampaa, lisätään energiajärjestelmän omavaraisuutta ja kannustetaan taloyhtiöitä lisäämään omaa sähköntuotantoa sekä vahvistamaan kansallista huoltovarmuutta
- Uudistetaan energiatodistusjärjestelmä vastaamaan paremmin kiinteistöjen kehittämisen tarpeisiin. Siirrytään nykyisestä kertoimiin perustuvasta mallista selkeämpään malliin, mikä mittaa selkeästi rakennusten kuluttamaa energiaa
Avustusjärjestelmään lisää pitkäjänteisyyttä ja vahvempaa signaalia energiatehokkuuden parantamiseksi:
- Asuinrakennusten energia-avustusten vakioiminen ja tason nostaminen 500 miljoonaan euroon vaalikaudeksi (125 miljoonaa euroa/vuosi)
- Uudistetaan takauslainajärjestelmä alueiden eriytymisen ehkäisemiseksi ja taloyhtiöiden korjausrakentamisen mahdollistamiseksi (100 miljoonaa euroa/vuosi)
- Kotitalousvähennyksen tason korottaminen ja laajentaminen taloyhtiöiden remontteihin, jotta vihreän siirtymän vaatimat investoinnit ja korjausrakentaminen olisi mahdollista toteuttaa
Vihreä siirtymä ja energiatehokkuuden edistäminen vaativat yhdenmukaisia ratkaisuja koko Euroopan unionin alueelle, mikä on tärkeää. Suomen osalta uudessa sääntelyssä on tärkeää korostaa kansallista päätöksentekoa ja sovittamista yhteen Suomen lainsäädännön kanssa. On varmistettava, ettei synny päällekkäistä sääntelyä ja näin ollen turhia kustannuksia sekä turhaa työtä. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD), rakennusten ilmastoselvitys osana Suomen rakentamislakiuudistusta ja kansallinen energiatodistuslainsäädäntö ovat hyviä esimerkkejä mahdollisista päällekkäisyyksistä ja mahdollisesti epäselvästä sekä kalliista sääntelystä.
Euroopan unionin tasoisessa sääntelyssä ei riittävästi tunnisteta Suomen alueiden eriytymistä ja alueita, joissa väestö vähenee. Nämä alueet vaativat vahvaa kansallista politiikkaa, jotta ei käytännössä korjata esimerkiksi sellaisia rakennuksia, joilla ei enää esimerkiksi 15 vuoden päästä ole käyttöä. Suomen energiantuotannon kehittämistä kohti hiilineutraaliutta pitää edistää järkevästi ja kunnianhimoisesti vahvistaen kiinteistöjen edellytyksiä tuottaa entistä enemmän itse tarvitsemaansa energiaa.
- Yhteensovitetaan kansallinen sääntely EU:n uuden sääntelyn kanssa, jottei synny päällekkäistä sääntelyä ja ylimääräisiä kustannuksia. Luodaan selkeä tiekartta sääntelyn yhteensovittamiseksi kansalliset erityispiirteet huomioiden.
