Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta laeiksi energiatehokkuuslain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta
Lausunnonantajasta
Suomen Isännöintiliitto ry (jäljempänä Isännöintiliitto) edustaa laajasti isännöintialaa, sillä jäsenkuntaamme kuuluu yli 600 isännöintiyritystä ja 23 paikallisyhdistystä. Tämä on yli 2/3 Suomen isännöinnistä ja kattaa noin 50 000 taloyhtiötä, joissa asuu yhteensä 1,5 miljoona suomalaista.
Isännöintiliitto työskentelee isännöinnin tunnettuuden ja arvostuksen parantamiseksi. Kehitämme isännöintiä ja koko kiinteistöalaa yhdessä jäsenten, asiakkaiden ja palveluntarjoajien kanssa.
Lausunto
Isännöintiliitto kannattaa lakiehdotusta, koska energiatehokkuusdirektiivin edellyttämät muutokset on implementoitu mielestämme tarkoituksenmukaisella tavalla Suomen lainsäädäntöön ja erityisesti huomioiden asunto-osakeyhtiömuotoinen asuminen. Tästä tarkoituksenmukaisuudesta haluamme nostaa esiin pitkän siirtymäajan huoneistokohtaisten vesimittareiden asentamiselle ja poikkeusmahdollisuuksien hyödyntämisen jo aiemmin asennettujen vesimittareiden vaihtamisessa etäluettaviin mittareihin. Artikla 11 a:n implementointi (kohtuulliset kustannukset) vaatii mielestämme vielä pohdintaa.
Lisäksi pidämme erittäin hyvänä sitä, että Suomessa on tarkoitus soveltaa poikkeusta huoneistokohtaisen lämmityksen ja jäähdytyksen kulutuksen mittauksesta ja jakolaitteiden käytöstä.
Yksityiskohtaiset kommentit
Laki energiatehokkuuslain muuttamisesta
Energiatehokkuuslain 23 §: Kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen laskun mukana annettavat kulutus- ja laskutustiedot
Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan energian vähittäismyyjän on toimitettava kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen loppuasiakkaalle hyvin tarkkoja energiankulutusta koskevia tietoja. Jos loppuasiakas ei ole myös loppukäyttäjä, on loppuasiakkaan asetettava mainitut tiedot loppukäyttäjän saataville, kun energiakustannukset laskutetaan loppukäyttäjältä mittauksen tai lämmityskustannusten jakolaitteen perusteella. Ehdotuksella laitetaan täytäntöön muutosdirektiivin 10 a ja 11 a artiklat.
Pykälän perusteluissa käytetään taloyhtiötä ja sen asukasta esimerkkinä tilanteesta, jossa loppuasiakas ja loppukäyttäjä ovat eri henkilö ja jolloin loppuasiakkaan on asetettava energian vähittäismyyjältä saamansa tiedot loppukäyttäjän saataville: ”Näin on esimerkiksi kerrostaloyhtiöissä, joissa sopimuksen kaukolämmön toimittajan kanssa tekee taloyhtiö, mutta käytännössä energian käyttää taloyhtiössä olevassa asunnossa asuva henkilö.”
Isännöintiliitto kiinnittää huomiota siihen, että pykälä jättää taloyhtiön (loppuasiakkaan) velvollisuuden täysin avoimeksi esimerkiksi sen osalta, mitä saataville asettaminen tarkoittaa ja kuinka monta kertaa vuodessa tämä täytyy tehdä. Onko riittävää, että yhtiötasoiset tiedot saatetaan entiseen tapaan osakkaiden tiedoksi vuosittain tilinpäätöksessä ja toimintakertomuksessa? Vai tarkoittaako saataville asettaminen sitä, että taloyhtiö jakaa osakkaille (vai myös asukkaille) energiayhtiön mahdollisesti tarjoaman portaalin kirjautumistunnukset? Saataville asettamisen täsmentämisen lisäksi katsomme, että ensisijaisesti hallituksen esityksestä tai toissijaisesti myöhemmin annettavasta valtioneuvoston asetuksesta tulee nimenomaisesti ilmetä myös se, mitä tietoja pykälässä tarkoitetaan (ei vain viitata direktiivin liitteeseen).
Isännöintiliitto pitää tärkeänä sitä, että loppuasiakkaan (taloyhtiö) velvoite toimittaa tietoja loppukäyttäjille (osakkaat / asukkaat) on myös arjessa toimiva ja tarkoituksenmukainen, jottei isännöinnin, ja sitä kautta myös taloyhtiöiden, hallinnollinen taakka kasvaisi tarpeettomasti. Koska asetuksen sisältö vaikuttaa suoraan isännöinnin työmäärään, haluaa Isännöintiliitto lausua myös myöhemmin laadittavasta asetusluonnoksesta.
Energiatehokkuuslain 22 §: Laskutus ja kustannusten jako
Isännöintiliitto pitää hyvänä sitä, että asetuksella säädettäisiin selkeä kaava käyttöveden lämmittämisen aiheuttamien kaukolämpökustannusten jakamisesta moniasuntoisissa tai moneen eri tarkoitukseen käytettävissä rakennuksissa, kuten taloyhtiössä, koska tällä hetkellä useat erilaiset ohjeet aiheuttavat kiinteistöalalla hämmennystä.
Laki asunto-osakeyhtiölain muuttamisesta
Asunto-osakeyhtiölain 3 luku 4 a §: Vesikustannusten jakaminen
Toteamme heti alkuun, että asunto-osakeyhtiölakiin ehdotettujen muutosten voimaantulossäännös on hyvä ja toimiva: Lain 3 luvun 4 a §:ää sovelletaan yhtiöön, jossa on lain voimaantulon jälkeen haetun rakennusluvan perusteella asennettu rakennusten vesi- ja viemärilaitteistoista annetun ympäristöministeriön asetuksen 10 §:n 2 momentissa tarkoitetut huoneistokohtaiset vesimittarit.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi veden todellista kulutusta ja muita vastikkeen määräämistä koskevien tietojen antamisesta osakkaalle vesimaksuvastikkeen perinnän yhteydessä. Mainitut tiedot määritellään tarkemmin erikseen annettavalla valtioneuvoston asetuksella, jonka laatimisessa otetaan huomioon nykyiset vesimaksuvastikkeen perinnän käytännöt ja direktiivin VII a liitteen tietovaatimukset.
Isännöintiliitto korostaa, että valtioneuvoston asetuksessa tulee säätää selkeästi ja ymmärrettävästi, mitä tietoja tarkoitetaan ja kuinka usein tietoja tulee antaa, eikä vain viitata direktiivin VII a liitteeseen. Näin siksi, että po. asetus, kuten asunto-osakeyhtiölakikin ovat tavallisten suomalaisten soveltamaa lainsäädäntöä. Myös tietojensaaja-näkökulma tulee näin huomioiduksi – kattavalla informaatiolla ei ole merkitystä, jos ei sitä ymmärrä.
Näkemyksemme mukaan, ja kuten perusteluissakin on todettu, painoa täytyy ehdottomasti laittaa nykyisille vesimaksuvastikkeen perimiskäytännöille, varsinkin kun sähköisiä, automatisoituja palveluja vesilaskutuksen toteuttamiseksi on vasta kehittymässä. Isännöintiliitto haluaa lausua myös tästä asetusluonnoksesta, koska tiedonantovelvollisuuden toteuttaminen vaikuttaa keskeisesti isännöinnin työhön ja voi lisätä isännöinnin lakisääteisiä velvoitteita epätarkoituksenmukaisella tavalla.
Isännöintiliitto pitää hyvänä lakiesitysluonnokseen sisältyvää velvoitetta päivittää yhtiöjärjestystä uuden lain mukaisiksi vasta sen jälkeen, kun taloyhtiössä on voimaantulosäännöksen perusteella alettu soveltamaan uuden lain 3 luvun 4 a §:ä ja muu yhtiöjärjestyksen muutos ilmoitetaan rekisteröitäväksi.
Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta
27 a §: Vedestä perittävä korvaus
Lakiehdotuksen mukaan vuokralaiselta vedestä perittävän korvauksen on perustuttava luotettavasti mitattuun todelliseen kulutukseen, jos rakennuksessa on otettu käyttöön huoneistokohtaiset mittarit (uusi AHVL 27 a §).
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin veden kulutusta ja muita korvauksen määräämistä koskevien tietojen antamisesta vuokralaiselle korvauksen perinnän yhteydessä. Mainitut tiedot määritellään tarkemmin erikseen annettavalla valtioneuvoston asetuksella.
Isännöintiliitto toivoo, että lain perusteluissa selvennettäisiin sitä, että tietojen antaminen menee ketjussa: jos on kysymys osakkaan vuokralaisesta, taloyhtiö antaa asunto-osakeyhtiölain mukaisesti tiedot osakkaalle ja osakas edelleen vuokralaiselleen. Silloin kun on kyse taloyhtiön vuokralaisesta, tiedonantovelvollisuus olisi luonnollisesti taloyhtiöllä.
Asetus rakennusten vesi- ja viemärilaitteistoista 10 §
Etäluettavien vesimittareiden voimaantulosäännökseksi on hallituksen esitysluonnoksessa ehdotettu seuraavaa: Asuinrakennuksessa, jolle on haettu rakennuslupaa ennen tämän asetuksen voimaantuloa, tätä asetusta sovelletaan, kun rakennukseen on asennettu tämän asetuksen 10 §:n 2 momentissa tarkoitetut huoneistokohtaiset vesimittarit.
Isännöintiliitto pitää voimaantulosäännöstä hyvänä, joskin kielellisesti hieman hankalana: etäluettavia vesimittareita koskeva voimaantulosäännös on joka tapauksessa taloyhtiöiden näkökulmasta tarkoituksenmukainen. Isännöintiliitto korostaa, että käytännössä ainoa toimiva vaihtoehto on huoneistokohtaisten etäluettavien vesimittareiden asentaminen vasta seuraavan taloyhtiön hankkeena toteutettavan linjasaneerauksen yhteydessä.
Mikäli direktiivin 9 c artiklan 2 kohdan poikkeusmahdollisuutta ei voitaisi hyödyntää ja jo asennetut huoneistokohtaiset vesimittarit tulisi muuttaa etäluettaviksi 2027 vuoden alkuun mennessä, Isännöintiliitto haluaa ehdottomasti tulla kuulluksi mahdollisia toteutusvaihtoehtoja pohdittaessa. Näin siksi, että urakoiden toteutus työllistäisi isännöintiä merkittävästi ja vaatimus vesilaskutuksesta muuttuisi kertarysäyksellä (artiklat 10 a ja 11 a).
Direktiivin artiklan 11 a implementointi
Direktiivin 11 a artiklan implementointi on isännöinnin kannalta tärkeää, koska mittareita, joita AOYL 3:4a:2:n tietojenantovelvollisuus koskee, aletaan asentamaan heti lain voimaantulon jälkeen.
Silloin kun etäluettavat mittarit toimivat normaalisti isännöinnille loppukäyttäjien informoinnista aiheutuvat kustannukset lienevät kohtuullisia. Taloyhtiöissä on kuitenkin tullut vastaan tilanteita, joissa uudetkin vesimittarit ovat näyttäneet virheellistä lukemaa tai mittarit ovat menneet rikki. Pahimmassa tapauksessa osakkaat vaativat tällöin vesimaksujen palautuksia. Tällaisissa tilanteissa asian selvittelyyn menee huomattavasti isännöinnin aikaa, mikä tarkoittaa myös kustannuksia. Korostamme, että isännöinnin tulee pystyä veloittamaan asiakastaan tehdystä työstä.
Hallituksen esityksessä todetaan, että: ”Toistaiseksi on epäselvää, millaisia sähköisiä, automatisoituja palveluja taloyhtiöille on saatavissa. Oletettavaa on, että tällaisia palveluja hyödyntämällä työmäärä ja kustannukset saataisiin pidettyä kohtuullisina.” Tarkoittaako tämä, että vasta kun sähköisiä automatisoituja palveluja on saatavilla ovat kustannuksetkin kohtuullisia? Katsomme, että lakiesityksessä tulee selventää, mitä artiklan 11 a edellyttämät kohtuulliset kustannukset käytännössä tarkoittaa.
Lopuksi
Lopuksi kiinnitämme huomiota lauseeseen (alla kursiivilla), joka vaatii ehdottomasti selvennystä.
Hallituksen esitysluonnoksen sivulla 30 todetaan seuraavaa: ”Huoneistokohtaisten vesimittareiden asentamisvelvollisuus määräytyy rakennusten vesi- ja viemärilaitteistoista annetun ympäristöministeriön asetuksen 1047/2017 perusteella. Asetuksen 2 §:ää ja 10 §:ää ehdotetaan muutettavaksi direktiivin täytäntöön panemiseksi. Siten uuden sääntelyn piiriin tulisivat sellaiset rakennukset, joiden rakentamiseen/korjaamiseen on haettu lupaa lain voimaantulon jälkeen. Siten jatkossa voi olla taloyhtiöitä, joissa ei missään vaiheessa tulla siirtymään uuden lain mukaiseen kustannusten jakoon.”
Helsingissä 25.2.2020
Suomen Isännöintiliitto ry
Jaana Sallmén, lakiasiantuntija
Laura Lithenius, lakiasiantuntija