Huoneistotietojärjestelmän jatkokehityshankkeen siirtymäajat tulivat päätökseen kesäkuun lopulla. Nyt on hyvä hetki pohtia, mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Mistä lähdettiin liikkeelle? Maa- ja metsätalousministeriö asetti Asrek-hankkeen keväällä 2016. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, olemme astuneet täysmääräisesti HTJ-aikakauteen. Hyppäsin itse mukaan Isännöintiliiton HTJ-tekemiseen vuonna 2020. Hanke oli tuolloin vaikeuksissa: Maanmittauslaitoksella oli haasteita toteuttaa osakeluetteloiden siirtopalvelua odotetussa aikataulussa ja alalla liikkui ristiriitaista tietoa yksityiskohdista. Hanke oli jäljessä, ja eduskunta antoikin lisäaikaa osakeluetteloiden siirtoon vuoden 2023 loppuun. Kun osakeluetteloiden siirto oli vielä kesken, ryhdyttiin puuhaamaan ensimmäistä jatkokehityshanketta. HTJ2:n mahdollisti EU:lta saatu rahoitus, mutta nopea kehitysvauhti aiheutti luonnollisesti paljon kysymyksiä. Miten jatkokehitys pystytään hanskaamaan, kun ensimmäinenkin vaihe on vielä kriittisesti kesken? Mitä tehtiin? Isännöintiliitto on ollut alusta asti mukana HTJ:n kehittämisessä. Lähtökohtana on ollut hyvä yhteistyö ja yhteisten näkemysten löytäminen, vaikka näkemykset eivät luonnollisesti ole aina olleet yhteisiä. Isännöintiä on edustettu monessa työryhmässä, tilaisuudessa ja tapaamisessa. Teemasta on pidetty lukuisia koulutuksia, puheenvuoroja ja keskustelusessioita. Kriittisimpinä aikoina palaveerasin MML:n vastinparini kanssa viikoittain. Kävin kertomassa eduskunnan valiokunnassa Isännöintiliiton näkemyksiä HTJ-jatkokehittämisestä. Työstimme jatkokehittämistä koskevaa lausuntoa yötä myöten Isännöintiliiton asiatuntijoiden kanssa. Juuri tämä kuvaa HTJ:ää hankkeena aika hyvin. Kyseessä on teknis-juridinen kokonaisuus, joka ulottuu isännöinnin lisäksi muun muassa pankkeihin, kiinteistönvälitykseen, ohjelmistoyrityksiin ja viranomaisiin. Yhden toimijan kannalta hyvä ratkaisu ei välttämättä ole ollut sitä toiselle. Asiat eivät siis ole aina olleet selviä tai suoraviivaisia. Toisinaan oikea vastaus on löytynyt vasta siinä vaiheessa, kun päätös on jo tehty. Missä ollaan nyt? Ei vielä maalissa. Maanmittauslaitoksella on edelleen ruuhkaa omistusten rekisteröinnissä, ohjeistukset saattavat olla ristiriitaisia ja järjestelmäluvituksiin on jälleen odotettavissa muutoksia. Toisaalta moni hankkeen alussa tavoitteeksi nimetty asia on nyt oikeasti totta. Digitaalinen asuntokauppa ei ole enää PowerPointissa siintävä tulevaisuudenkuva. Taloyhtiöiden tietoja on saatu rakenteiseen muotoon. Osakehuoneistojen omistusta koskeva tieto todella on valtakunnallisessa rekisterissä. HTJ on muuttanut isännöintialaa pysyvästi. Muutoksia on tullut käytännön työhön, mutta suurin muutos on tapahtunut pinnan alla: HTJ pakotti sekä isännöinnin mindsetin että järjestelmäkentän muuttumaan. Mitä saatiin? Asunto-osakeyhtiöiden tieto on käytettävämpää kuin koskaan aiemmin, ja koko ala on ottanut hyvin pitkän digiloikan. Siinä mielessä hanke onnistui. Samalla matka on ollut tarpeettomankin kivinen. Aikataulut ovat olleet tiukkoja, ratkaisuja on tehty keskeneräisissä tilanteissa ja muutoksen todellinen työmäärä on konkretisoitunut siellä missä tieto syntyy: isännöinnissä. Isännöintiala ansaitsee tästä työstä ison kiitoksen. Huoneistotietojärjestelmä tuli jäädäkseen. Sen ensimmäisen kymmenen vuoden tärkein saldo ei ehkä lopulta ole yksikään rekisteri, rajapinta tai tietomalli. Se on se, että nyt tiedämme huomattavasti paremmin, mitä koko toimialan digitalisaatio oikeasti vaatii. Muutos ei tapahdu sillä, että rakennetaan rajapinta ja painetaan nappia. Se tapahtuu niin, että tieto, teknologia, toimintatavat ja ihmiset saadaan samaan suuntaan.
